Oho, olin kuukauden kirjottamatta. En kyllä nyt jaksa alkaa muistelemaan kaikkia juttuja, ehkä joitain "kiinnostavimpia". Yhtenä viikonloppuna olin Lenan ja Saran (no Sarah, mut se on liian monimutkanen nimi) kanssa turistikierroksella, pääkohde oli Cliffs of Moher. Mentiin bussilla, kuskin nimi oli P.J ja se oli aika hauska. Pysähdyttiin aina välillä jossain, kuten yhden linnan luona (ei päästy sisään :< ) ja sitte yhessä pienessä kalastajakylässä syömässä. Lopulta päästiin sinne kallioille, ja P.J sano että on ihan turha ottaa sateenvarjoja koska me vaan lennettäis niinku Mary Poppins. (...Maija Poppanen). Kaikki nauro (paitsi italialaisryhmä, ne ei tainnu ymmärtää kauheesti mitään) ja ajateltiin että se liiotteli. Sitte astuttiin ulos bussista ja melkein lennettiin vaikkei meillä ollu sateenvarjoja eikä edes oltu lähelläkään niitä kallioita. Mentiin sitte ylös ja yhelle tasanteelle jossa oli yks pieni linnamainen rakennus. Tuuli niin kovaa et ihmisten oli pakko juosta ja moni kaatu maahan, munki oli pakko istua etten olis lentäny. Eka oli hauskaa mut sitte ku yritin nousta ylös enkä pystynykää kävelee ku tuuli työnsi mut juoksuun ihan väärään suuntaan, ni aloin olla vähän epätoivonen. Selvisin kuitenki lopulta sen rakennuksen suojiin, mut ku käveltiin alas takas bussille ni meijän piti pitää kaiteesta kiinni ettei kaaduttu. P.J ei siis paljoa liiotellu.

Halloween oli täällä kauheen iso juttu. Kaikkien kauppoje inkkunoissa oli hillittömät maalaukset ja Padraic's Discount Storessa myytiin suunnilleen vaan halloween-tavaraa. Ja kaikki tää siis alko tietenki joskus lokakuun alkupuolella. Meijän halloween oli kyllä aika katastrofi. Minä ja Lena lähettiin ulos ja viiden minuutin päästä alko ihan hirvee kaatosade. Mulla ei ollu sateenvarjoa joten yritetttiin epätoivosesti ahtautua Lenan sateenvarjon alle. Sitte jäätiin yhen syvennyksen suojaan, siellä oli myös nainen pienen vampyyrin ja noidan kanssa (siis lapsia halloween-asuissa...). Lähettiin uudelleen kävelemään, päästiin kirkolle asti ja sitte päätettiin odottaa siellä vähän aikaa. Sade ei kylläkään laantunu yhtään, mut me lähettiin taas kävelemään. Astuin lätäkköön (järveen) ja olin muutenki ihan läpimärkä. Loppuilta oli aika tylsä koska löysin itteni seittämän saksalaisen keskeltä eikä kukaan puhunu englantia. Huoh. (Lena ei ollu siinä, se puhuu aina englantia). Lähettiin melko aikasin kotiin.

Ollaan oltu pari kertaa pubissa kattomassa jalkapalloo ku Irlanti on pelannu. Ekassa pelissä Irlanti teki ekan maalin ja joka kerta ku se näytettiin hidastuksena tai uusintana ni kaikki huusi yhtä kovaa. Ja sitte ku vastustajat teki maalin ni kaikki kiroili ja heitteli takkejaan. Hah. Viime peli oli Irlanti-Ranska ja se oli niiiiiiiin epäreilu että. Kaikki oli kauheen vihasia ja ärtyneitä.

Nään koko ajan unta paluusta Suomeen. Viime yön unessa kone pysähty vähäks aikaa Tanskaan (niinku tulomatkalla oikeesti) ja siellä oli kauheesti lunta. Täällä ei oo yhtään lunta eikä varmaan tuu olemaankaan, tai ei ainakaan kauheesti. Toissapäivänä oli kyllä jäätävän kylmä, 0 astetta! Miten ikinä selviin hengissä Suomen talvesta??

Meillä asuu nyt kaks ranskalaista tyttöä, Pauline ja Pauline. Niiden englanti ei oo kauheen hyvä mut ne on mukavia. Ne on täällä jossain työharjottelussa ja lähtee joskus samoihin aikoihin ku mä, eli joskus 23. päivän tienoilla. Sain jo lentoliput postissa, vähän oudolta tuntuu. Ollaan jo puhuttu et mitä tehään vikana viikonloppuna. Nyyh. On vaan tyhmää jättää kaikki ihmiset tänne, mut kyllä mä haluun mennä kotiin. Tää aika oli mulle just sopiva.